Emil Ludwig

pienoiskuva|Emil Ludwig Emil Ludwig, sukunimi alkuaan ''Cohn'' (25. tammikuuta 1881 Breslau, Saksa – 17. syyskuuta 1948 Moscia, Ascona, Sveitsi) oli saksanjuutalainen toimittaja ja kirjailija, joka oli tunnettu erityisesti kirjoittamistaan henkilöelämäkerroista.

Emil Ludwig opiskeli Saksassa ja ulkomailla, suoritti lakitieteen tohtorin tutkinnon, toimi sitten teollisuusalalla ja alkoi 25-vuotiaana matkustella useissa maissa. Hän oleskeli Afrikassa ja saapui vähän ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Lontooseen sanomalehtimiehenä. Sodan aikana hän perehtyi nopeasti poliittisiin asioihin, omaksuen radikaalin kannan poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Sodan päätyttyä hän alotti runsaan kirjallisen tuotantonsa.

Ludwig kirjoitti aluksi näytelmiä ja novelleja ja työskenteli samalla journalistina. Hän muutti 1906 Sveitsiin ja työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana ''Berliner Tageblatt'' -lehden kirjeenvaihtajana Wienissä ja Istanbulissa. Ludwig sai Sveitsin kansalaisuuden 1922 ja hän muutti Yhdysvaltoihin 1940. Toisen maailmansodan jälkeen hän palasi Saksaan lehtimieheksi ja onnistui muun muassa löytämään Johann Wolfgang von Goethen ja Friedrich Schillerin ruumisarkut, jotka olivat kadonneet Weimarissa vuosien 1943–1944 tienoilla. Viimeiset vuotensa Ludwig asui Sveitsissä, missä hän myös kuoli.

Ludwig sai mainetta 1920-luvulla kirjoittamistaan henkilöelämäkerroista, joissa yhdistettiin faktaa ja fiktiota psykologiseen henkilöanalyysiin. Hänen kirjoittamansa elämäkerrat olivat suosittuja myös Saksan ulkopuolella. Ludwig julkaisi elämäkerrat muun muassa Goethesta, Rembrandtista, Michelangelosta, Napoleonista, Jeesuksesta, Otto von Bismarckista, keisari Vilhelm II:sta ja Abraham Lincolnista. Natsien noustua valtaan Saksassa Ludwigin kirjat kiellettiin toukokuussa 1933 epäkansallisina.

Emil Ludwig teki myös henkilöhaastatteluja. Hän haastatteli Benito Mussolinia, Mustafa Kemal Atatürkiä, Tomáš Garrigue Masarykiä sekä vuonna 1931 Josif Stalinia. Wikipedian tuottama