Eugenie Lisitzin

Eugenie Lisitzin (1905 Dresden – 28. lokakuuta 1989) oli suomalainen merentutkija.

Lisitzin syntyi Dresdenissä, koska hänen isänsä Gregorius Lisitzin oli siellä silloin opiskelemassa vuoriakatemiassa. Alkujaan puolalaisperäinen suku vaikutti muuten Suomessa Käkisalmen tienoilla. Hän valmistui ylioppilaaksi 1926 Viipurin ruotsinkielisen tyttökoulun jatkoluokilta ja filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1929 ja lisensiaatiksi 1938. Väiteltyään 1938 hän oli ensimmäinen Suomessa fysiikassa tohtoriksi väitellyt nainen. Fysiikka oli hänen pääaineensa, mutta hän suoritti laudatur-arvosanoja muistakin aineista. Hän työskenteli Merentutkimuslaitoksella 40 vuotta, ensin vt. assistenttina 1933–1945, sitten assistenttina 1945–1955 ja lopuksi talassologina eli merentutkijana ja vedenkorkeusosaston osastopäällikkönä vuodesta 1955, kunnes hän siirtyi 1972 eläkkeelle.

Lisitzin tutki vedenkorkeuden vaihteluun liittyviä kysymyksiä ja toimitti oppikirjana käytetyn teoksen ''Sea Level Changes'' (1974). Se oli ensimmäisen valtamerien keskiveden korkeutta käsittelevä yleisteos. Hän laski myös uudestaan jo aiemmin laskettua maankohoamisen nopeutta Suomen rannikoilla.

Vuonna 1960 Lisitzin kutsuttiin jäseneksi Suomen Tiedeseuran matemaattis-fysikaaliseen osastoon ja oli siinäkin ensimmäinen nainen. Wikipedian tuottama