Helen Thomas

Helen Thomas (4. elokuuta 1920 – 20. heinäkuuta 2013) oli yhdysvaltalainen journalisti ja tietokirjailija, joka tunnettiin erityisesti Yhdysvaltain presidentteihin liittyvästä uutisoinnista. Hän oli naistoimittajana edelläkävijä ja saavutti suurta arvostusta alallaan.

Jo opiskeluaikanaan Wayne State Universityssa Detroitissa hän työskenteli kampuksen sanomalehdessä ja suoritettuaan kandidaatin tutkinnon vuonna 1942 hän muutti Washington D.C:hen. Seuraavana vuonna Thomas palkattiin United Pressiin (myöhemmin United Press International eli UPI) kirjoittamaan paikallisia uutisia radioon. Hän sai vakituisen työpaikan Yhdysvaltain oikeusministeriöstä vuonna 1955, ja tähän työhön kuului myöhemmin Capitol Hillin, liittovaltion tutkintatoimiston sekä terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriön asioista raportointi.

Thomasin ensimmäinen presidenttiin liittyvä tehtävä, vastikään presidentiksi valitun John F. Kennedyn ja hänen perheensä lomasta uutisointi, herätti hänen kiinnostuksensa presidentinvaaliuutisiin, ja siitä lähtien hän osallistui presidentin lehdistötilaisuuksiin ja tiedotustilaisuuksiin. Hän sai mainettä esittämällä suoria kysymyksiä ujostelematta. Vuonna 1970 Thomas ylennettiin Valkoisen talon kirjeenvaihtajaksi, ja kaksi vuotta myöhemmin hänestä tuli ainoa lehdistön edustaja, joka seurasi presidentti Richard Nixonia hänen historiallisella Kiinan-matkallaan. Pian sen jälkeen puhkesi Watergate-skandaali, ja Thomas kunnostautui useilla perinpohjaisilla artikkeleilla.

Vuonna 1974 Thomasista tuli UPI:n Valkoisen talon toimituksen päällikkö, ensimmäinen nainen, joka toimi tällaisessa tehtävässä uutistoimistossa. Tämä oli yksi monista tehtävistä, joissa Thomas oli ensimmäinen nainen. Vuonna 1959 hän ja jotkut naispuoliset kollegat pakottivat silloisen pelkästään miehistä koostuvan National Press Clubin antamaan heidän osallistua Neuvostoliiton pääministerin Nikita Hruštšovin ryhmälle pitämään puhetilaisuuteen. Kun National Press Club vihdoin avasi jäsenyytensä naisille vuonna 1971, Thomasista tuli sen ensimmäinen naispuolinen virkailija. Vuonna 1975 Gridiron Club, Washingtonin eksklusiivisin lehdistöjärjestö, kutsui hänet ensimmäiseksi naisjäsenekseen, ja hänestä tuli sen puheenjohtaja vuonna 1993. Televisionkatsojat tunsivat Thomasin Valkoisen talon vanhimpana uutistoimiston kirjeenvaihtajana, jonka arvokas "Kiitos, herra presidentti" merkitsi Valkoisen talon lehdistötilaisuuksien loppua.

Thomas erosi yllättäin UPI:sta vuonna 2000 sen jälkeen, kun News World Communications, Inc., pastori Sun Myung Moonin perustama yritys, osti uutistoimiston. Samana vuonna hän aloitti Hearst News Servicessä kolumnistina. Vuonna 2010 Thomas ilmoitti jäävänsä välittömästi eläkkeelle kiistanalaisten lausuntojensa jälkeen Israelin ja Palestiinan konfliktista. Hän sanoi että Israelin tulisi lähteä välittömästi Palestiinasta. Joulukuussa samana vuonna hän sanoi amerikanarabien konferenssissa, että kongressi, Valkoinen talo, Hollywood ja Wall Street ovat kaikki sionistien käsissä. Hearstilta lähteminen ei kuitenkaan merkinnyt kirjoittajan uran loppua: vuosina 2011–2012 hän kirjoitti kolumnia virginialaiseen ''Falls Church News-Press'' -viikkolehteen.

Thomas kirjoitti kaksi muistelmakirjaa, ''Dateline: White House'' (1975) ja ''Front Row at the White House: My Life and Times'' (1999). Hänen muita teoksiaan ovat ''Thanks for the Memories, Mr. President: Wit and Wisdom from the Front Row at the White House'' (2002), ''Watchdogs of Democracy?: The Waning Washington Press Corps and How It Has Failed the Public'' (2006), ''Listen Up, Mr. President: Everything You Always Wanted Your President to Know and Do'' (2009; yhdessä Craig Crawfordin kanssa) ja lastenkirja ''The Great White House Breakout'' (2008; yhdessä sarjakuvapiirtäjä Chip Bokin kanssa). Wikipedian tuottama