Hermann Staudinger

| kuolinpaikka = Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa | asuinpaikat = Saksa | kansalaisuus = saksalainen | sukujuuret = | tutkimusalue = kemia | instituutti = Strasbourgin yliopisto
Karlsruhen yliopisto
ETH Zürich
Freiburgin yliopisto | alma mater = Martin-Luther-Universität Halle-Wittenberg | ohjaaja =Daniel Vorländer | oppilaat = Lavoslav Ružička | tunnetut työt = polymeerikemia | palkinnot = Nobelin kemianpalkinto (1953) | uskonto = | alaviitteet = }} thumb|Hermann Staudingerin hauta. Hermann Staudinger (23. maaliskuuta 1881 Worms, Saksa – 8. syyskuuta 1965 Freiburg im Breisgau, Länsi-Saksa) oli kemisti. Hän oli makromolekyylikemian perustaja ja kehittäjä.

Jo 1800-luvulla oli todettu, että eräistä orgaanisista yhdisteistä voi tietyissä olosuhteissa muodostua tervamaisia, liukenemattomia aineita. Näiden aineiden kemiallista rakennetta ei kuitenkaan tunnettu, ennen kuin Staudinger 1930-luvulla osoitti niiden samoin kuin luonnonkuminkin muodostuvan erittäin pitkistä ketjumaisista molekyyleistä. Staudingerin tutkimukset vaikuttivat osaltaan siihen, että näitä aineita voitiin käyttää muovien raaka-aineina.

Vuonna 1953 Staudinger sai Nobelin kemianpalkinnon "''for his discoveries in the field of macromolecular chemistry''" ("löydöistään makromolekyylikemian saralla"). Wikipedian tuottama