Anatoli Rybakov

Anatoli Naumovitš Rybakov (, oikea sukunimi ''Aronov'', Аро́нов; 14. tammikuuta (J: 1. tammikuuta) 1911 Tšernigov – 23. joulukuuta 1998 New York) oli venäläinen kirjailija.

Anatoli Rybakov syntyi insinöörin perheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli Moskovan liikenneinsinööri-instituutissa. Rybakov pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen Siperiaan syytettynä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Kärsittyään rangaistuksensa hän työskenteli eri puolilla Neuvostoliittoa. Rybakov osallistui toiseen maailmansotaan, sai ylennyksen upseeriksi ja pääsi eroon rikosmerkinnästään.

Rybakov aloitti kirjailijanuransa sodan jälkeen nuortenkirjailijana. Hänen ensimmäisiä teoksiaan olivat suositut jännityskertomukset ''Tikari'' (''Kortik'', 1948) ja ''Pronssilintu'' (''Bronzovaja ptitsa'', 1956). Romaani ''Voditeli'' (”Autonkuljettajat”, 1950) sai Stalin-palkinnon. Tyypillisten ”tuotantoromaanien” joukkoon kuuluu ''Katariina Voronina'' (''Jekaterina Voronina'', 1955).

Rybakovin aikaisemmista teoksista poikkeaa juutalaisperheen historiasta kertova romaani ''Raskasta hiekkaa'' (''Tjažolyi pesok'', 1979). Hänen pääteoksensa on Stalinin ajan kuvaus ''Arbatin lapset'' (''Deti Arbata''). Romaanin oli määrä ilmestyä jo vuosina 1967 ja 1979, mutta se pääsi julkisuuteen vasta vuonna 1987. ''Arbatin lapsien'' jatko-osia ovat romaanit ''Tridtsat pjatyi i drugije gody'' (”Kolmekymmentäviisi ja muita vuosia”, 1988), ''Strah'' (”Pelko”, 1990) ja ''Prah i pepel'' (”Tomua ja tuhkaa”, 1994). Wikipedian tuottama