Rajendra Prasad

| syntymäpaikka = | kuolinaika= | kuolinpaikka = | puolue = Intian kongressipuolue | puoliso = Rajvanshi Devi |}} Rajendra Prasad (; 3. joulukuuta 1884 – 28. helmikuuta 1963) oli intialainen poliitikko, joka toimi maansa ensimmäisenä presidenttinä 1950–1962.

Prasad oli Gandhin toveri itsenäisyysliikkeen alkupäivistä asti ja Intian kansalliskongressin (tulevan intian kongressipuolueen) puheenjohtaja 1934, 1939 ja 1947.

Prasad menestyi opinnoissaan poikkeuksellisen hyvin. Hän sai stipendin Kalkutan yliopistossa, ja opiskeli ensin luonnontieteitä ja taiteita ennen kuin suoritti oikeustieteen tutkinnon. Hän meni naimisiin 12-vuotiaana Rajvanshi Devin kanssa.

Valmistuttuaan Prasad työskenteli aluksi Kalkutan ja Patnan korkeimmissa oikeuksissa. Vuonna 1917 Gandhi värväsi hänet mukaan kampanjaan, jolla haettiin oikeutta Biharin maatyöläisille, joita brittiläiset indigonviljelijät riistivät. Vuonna 1920 Prasad luopui lakimiehen urastaan ja ryhtyi toimittajaksi ja aktivistiksi. Hän kirjoitti englanninkielisiin lehtiin, mutta hänen pyrkimyksenään oli saada hindi kansalliskieleksi.

Prasad valittiin vuonna 1950 presidentiksi yksimielisesti, ja kun vuonna 1952 oli pidetty ensimmäiset parlamenttivaalit, vaalilautakunta valitsi hänet ylivoimaisella äänten enemmistöllä toiselle kaudelle. Vuonna 1957 hänet valittiin kolmennelle kaudelle. Vuonna 1962 hän vetäytyi politiikasta terveyssyihin vedoten. Wikipedian tuottama