Ilse Lehiste

| alkuperäinen nimi = | kuva = | kuvan leveys = | kuvateksti = Ilse Lehiste vuonna 2009 | syntymäaika = | syntymäpaikka = | kuolinaika = | kuolinpaikka = | kansalaisuus = | koko nimi = | tutkimusalue = | instituutti = | alma mater = | opinnot = | ohjaaja = | opettaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | arvonimet = | palkinnot = | allekirjoitus = | kotisivu = | alaviitteet = }} Ilse Lehiste (31. tammikuuta 1922 Tallinna, Viro – 25. joulukuuta 2010 Columbus, Ohio, Yhdysvallat) oli virolais-amerikkalainen foneetikko ja kielitieteilijä.

Lehiste syntyi Tallinnassa, missä kävi myös koulunsa. Vuonna 1942 hän aloitti opinnot Tarton yliopiston filosofisessa tiedekunnassa, ja 1944 hän muutti neuvostomiehitystä pakoon Saksaan, missä pakolaisleireillä asuessaan teki Hampurin yliopistoon englantilaisesta prerafaeliittikirjailijasta William Morrisista ensimmäisen väitöskirjansa. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 hän muutti Yhdysvaltoihin, aluksi Washingtonin osavaltioon pikkukaupunkiin Seattlesta etelään, minkä jälkeen omienkin sanojensa mukaan asui ”ympäri Yhdysvaltoja”.

Toisen tohtorintutkintonsa Lehiste teki vuonna 1959 Michiganin yliopistoon kielitieteen oppiaineeseen aiheenaan akustinen fonetiikka. Tutkimuksessa hän kykeni hyödyntämään tuolloin uutta spektrografia. Hän jatkoi samassa yliopistossa puheviestinnän laitoksen tutkijana vuoteen 1963, jolloin hän siirtyi Ohion osavaltionyliopistoon ensin slaavilaisten kielten ja kielitieteen laitoksen apulaisprofessoriksi vuoteen 1965 ja vasta perustetun kielitieteen laitoksen johtajaksi vuoteen 1971 asti, minkä jälkeen hän oli uudelleen laitoksen johtajana vielä 1984–1985 ja 1985–1987. Hän jäi eläkkeelle Ohiosta vuonna 1987 mutta vaikutti vuosia sen jälkeen aktiivisesti tutkijana ja osallistui muun muassa usein fonetiikan kongresseihin. Viron itsenäisyyden palautumisen jälkeen (1988) hän teki jälleen paljon yhteistyötä myös virolaisten tutkijoiden kanssa. Ansioistaan hänet palkittiin kunniatohtorin arvolla Essexin yliopistossa 1977, Lundin yliopistossa 1982, Tarton yliopistossa 1989 ja Ohion osavaltionyliopistossa 1999. Hänet valittiin myös Suomen Akatemian ja Viron tiedeakatemian ulkomaiseksi jäseneksi.

Lehisten merkittävimpänä teoksena voi pitää hänen Ohion-aikanaan kirjoittamaansa puhutun kielen prosodian yleisesittelyä ''Suprasegmentals'' (1970). Suomen ja viron kvantiteettijärjestelmien kannalta tärkeä on hänen artikkelinsa ”The function of quantity in Finnish and Estonian” (1965), ja puherytmin tutkimuksessa merkittävä on hänen artikkelinsa ”Isochrony reconsidered” (1977), jossa hän pohtii uudella tavalla Kenneth L. Piken (1945) alkuaan esittämää kielten rytmistä dikotomiaa paino- ja tavuajoitteisiin kieliin. Yhdessä tarttolaistutkijoiden kanssa hän ehti julkaista tutkimuksen ''Livonian prosody'' liivin prosodiasta (Lehiste ym. 2008). Wikipedian tuottama