Alexander Dallin

Alexander Dallin (1924 Berliini – 22. heinäkuuta 2000) oli yhdysvaltalainen historioitsija. Hän osallistui poikkitieteelliseen aluetutkimukseen.

Dallin syntyi Venäjältä emigroituneille vanhemmille, jotka olivat olleet näkyviä toimijoita menševikeissä. Perhe joutui sitten pakenemaan myös natsi-Saksasta. Dallin opiskeli New Yorkissa 1940–1950-luvuilla ja sai filosofian tohtorin oppiarvon Columbian yliopistosta. Hän johti Columbian yliopiston Venäjä-instituuttia vuosina 1962–1967 sekä Stanfordin yliopiston Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuskeskusta vuosina 1985–1989 ja 1992–1994. Dallin oli National Council for Soviet and East European Researchin (nykyinen NCEEER) ensimmäinen puheenjohtaja ja vuosina 1984–1985 American Association for the Advancement of Slavic Studiesin (AAASS) puheenjohtaja.

Dallin käsitteli monissa kirjoissa Neuvostoliiton kansainvälistä toimintaa, kansainvälistä kommunismia sekä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisiä suhteita. Hän osallistui aktiivisesti aikansa ulkopoliittiseen keskusteluun. Hänen kirjoihinsa kuuluvat ''The Soviet Union at the United Nations'' (1962), ''Diversity in International Communism'' (1963), ''The Soviet Union and Disarmament'' (1964) ja ''Black Box: KAL 007 and the Superpowers'' (1985). Dallin toimitti Gail Lapiduksen ja Dorothy Atkinsonin kanssa teoksen ''Women in Russia'' (1977). Condoleezza Ricen kanssa hän toimitti kirjan ''The Gorbachev Era'' (1986) ja F. I. Firsovin kanssa kirjan ''Dimitrov and Stalin, 1934–43: Letters from the Soviet Archives'' (2000). Dallinille myönnettiin Wolfsonin historiapalkinto tutkimuksestaan ''German Rule in Russia, 1941–1945'' (1957, julkaistu uudelleen 1981).

Dallin kuoli 22. heinäkuuta 2000. Hänen olisi ollut määrä lähteä seuraavana päivänä Keski- ja Itä-Euroopan tutkimuksen kuudenteen maailmankongressiin Tampereelle. Kongressi avattiin hiljaisella hetkellä hänen muistolleen. Dallin oli johtanut kongressin järjestäjäorganisaatiota vuosina 1985–1990. Wikipedian tuottama