Raymond Aron

| syntymäpaikka = Pariisi, Ranska | kuolinaika = | kuolinpaikka = Pariisi, Ranska | asuinpaikat = | kansalaisuus = ranskalainen | sukujuuret = | tutkimusalue = sosiologia | instituutti = | alma mater = | ohjaaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | palkinnot = Erasmus-palkinto (1983) | uskonto = | allekirjoitus = | alaviitteet = }} Raymond Claude Ferdinand Aron (14. maaliskuuta 1905 Pariisi – 17. lokakuuta 1983 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, sosiologi, toimittaja ja poliittinen ajattelija. Hänet tunnettiin ranskalaisen vasemmiston kriitikkona ja Jean-Paul Sartren eräänlaisena antiteesinä.

Aron väitteli tohtoriksi historian filosofiasta Pariisissa École normale supérieuressa vuonna 1930. Hän opiskeli vuosina 1930–1933 Saksassa, missä hän todisti Adolf Hitlerin valtaannousua. Toisen maailmansodan syttyessä vuonna 1939 Aron toimi professorina Toulousen yliopistossa. Vuosina 1955–1968 Aron toimi professorina Sorbonnessa. Hän tutki erityisesti sodan sosiologiaa ja ongelmia modernissa teollisuusyhteiskunnassa. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluu muiden muassa ''L'Opium des intellectuels'' (1955), jossa hän kritisoi vasemmiston konformismia ja marxilaisten hallintojärjestelmien totalitaristisia piirteitä.

Aron sai mainetta terävällä ja epäsovinnaisella kirjoitustyylillään eri lehdissä. Hän kirjoitti kolumneja Le Figaroon vuosina 1947–1977. Aronille myönnettiin Erasmus-palkinto vuonna 1983. Wikipedian tuottama