Abraham

Abraham (myös Aabraham, , Tiberian hepreaksi ''ʾAḇrāhām''; ), alun perin Abram (, vrt. ''ʾāb'' ’isä’), on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin patriarkka. Häntä kunnioitetaan esikuvana myös monissa myöhemmin syntyneissä uskonnoissa. Toisinaan eri uskomusjärjestelmien yhtäläisyyksiä korostetaan kutsumalla niitä abrahamilaisiksi uskonnoiksi.

Juutalaisten ''Tanakissa'' ja kristillisessä ''Raamatussa'' Abrahamista kerrotaan seikkaperäisimmin Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 11–25. Kertomus alkaa Mesopotamian Uurista, joka on Abrahamin synnyinmaa. Jumalan kehotuksesta Abraham asettuu Kanaaninmaahan eli nykyisen Israelin ja Palestiinan alueelle. Hän solmii Jumalan kanssa liiton, jonka merkkinä on ympärileikkaus. Vastineeksi Herra lupaa tehdä Abrahamin jälkeläisistä suuren kansan, joka saa Kanaanin perintömaakseen. Herra myös siunaa Abrahamia lapsella, vaikka hän on jo vanha mies ja hänen vaimonsa Saara on hedelmätön. Myöhemmin Jumala koettelee Abrahamia käskemällä hänet uhraamaan poikansa Iisakin. Abraham osoittautuu nytkin uskolliseksi, ja enkeli puuttuu tapahtumiin viime hetkellä. Iisakin pojasta Jaakobista tulee Israelin kahdentoista heimon kantaisä. Jalkavaimojensa lasten kautta Abraham on myös lukuisten muiden muinaisen Lähi-idän kansojen esi-isä.

Kertomus Abrahamista sijoittuu aikaan, joka edeltää Israelin ja Juudan kuningaskuntien syntyä Palestiinassa noin vuonna 1000 eaa. Nykyisin Abrahamia ei pidetä historiallisena henkilönä. Pääpiirteissään kertomus lienee syntynyt 500-luvulla eaa. Babylonin pakkosiirtolaisuuden aikana, jolloin Abrahamista muodostui tunnus juutalaisten kansalliselle identiteetille sekä heidän asuinoikeudelleen.

Uudessa testamentissa Abraham esiintyy kristittyjen esikuvana varsinkin Paavalin kirjeissä. Paavalin mukaan Abrahamin saamassa armossa oli ratkaisevaa hänen uskonsa ja kuuliaisuutensa Jumalalle. Myös ''Koraanissa'' Abraham mainitaan nimeltä lukuisia kertoja. Wikipedian tuottama